Costantino DeAetnA

Sisiliasta Catanian lentokentältä viime hetken ostos ennen kotiinlähtöä. Punaviiniä Etnalta ja suuret odotukset. Maku oli hyvä, pehmeä ja sopivan täyteläinen. Ei kovinkaan voimakas. Oikein pätevä punaviini. Ainoa haitta oli se, että sisälsi vissiin reippaasti tanniineja. Kahden päivän migreeni lasillisen jälkeen oli aika jäätävää. Mutta en silti kadu sitä, että pääsin maistamaan!

Ambar Negra

Espanjalainen tumma olut (4,8 %) Zaragozasta. Tuoksu on jopa yllättävän voimakas, mutta onneksi maku mukavan pehmeä. Ostin jo aikoja sitten pari pulloa Alkosta. Ensimmäisen hörpin suoraan pullosta, eikä se suoraan sanottuna vakuuttanut.

Niinpä meni useampi kuukausi ennen kuin korkkasin toisen pullon. Tällä kertaa kaadoin sen suosiolla lasiin. Maku olikin yllättävän hyvä. Aivan toisenlainen kuin muistin. Vaikka tuoksu ei edelleenkään ole mieleeni, niin olut on tummaksi varsin hyvä.

Oluita Liechtensteinista

Kesäreissulta tarttui mukaan 3 pulloa harvinaisia oluita näillä leveysasteilla. Jos ei ole maana Liechtenstein kovin tunnettu, niin eipä ole sen oluetkaan maailmaa valloittaneet.

Testattua tuli kolme eri olutta kahdelta eri panimolta. Ensimmäisenä maistelin Schaanin kaupungin panimon Liechtensteiner Brauhaus Hell's (5,0 %) olutta. Ei ollut mitenkään säväyttävä, joskaan ei huonokaan.

Seuraavana oli vuorossa PrinzenBräu panimon Naturblond (4,8 %). Balzersista tuleva olut oli melkoisen mitäänsanomaton. Joihan sen mutta ei siitä hirveästi jäänyt muisteltavaa.

Viimeisenä korkkasin PrinzenBräun Alt (4,8 %) oluen. Se osoittautui selvästi joukon parhaimmaksi. Sopivasti makua ja paahteisuutta.

Joskin on sanottava ettei valitettavasti mikään kolmesta oluesta ollut niin hyvää, että niitä muistelisi vielä vuosien jälkeenkin muuten kuin niiden alkuperämaan takia.

Turner Road

Yllättävän karvas maku. Tuo suuhun heti tuntuman kala- tai äyriäisruoasta. Mitä onneksemme olimme käymässä syömään. Ehkä liian kirpsakan makuinen seurusteluviiniksi, ainakin meidän mielestä.

Loppuksi vielä erillinen kommetti yllättävästä huomiosta pullon etiketissä. Mistä kävi ilmi, että tämä kyseinen viini Californiasta onkin pullotettu Englannissa. Pienen tutkimuksen jälkeen löytyi vieläkin yllättävämpi tieto, että nykypäivänä Euroopan ulkopuolelta tuodaan vuosittain noin 41,5 miljoonaa pulloa viiniä Englantiin pullotettavaksi. Aika hurjaa...

Torres Floralis Moscatel Oro

Hyvä ja turvallinen valinta jälkkäriviiniksi. Vahva aprikoosinen maku. Ei petä, mutta ei myöskää tarjoa yllätyksiä. Ostettu monesti ja ostetaan varmasti tulevaisuudessakin todella hyvän hinta-laatusuhteen takia. Hinta Alkossa 10,99€, pullokoko 50cl.

Fleur du Rhône

Kyseessä aamuyön iltapalan ranskalainen punaviini. Ei mitään muistikuvaa onko kenties tuotu itse matkalta vai saatu tuliaisena. Makukaan ei jäänyt valitettavasti ajankohdan takia kovinkaan vivahteikkaasti mieliin. Sen verran kuitenkin muistan, että se maistui hyvältä. Eikä vain siis kellonajan takia, vaan oikeasti!

Anselmann Riesling

Jäi ajatuksena kiinnostamaan tämän merkin riesling sen verran, että äkkiähän se oli käytävä ostamassa testiin. Eikä tarvinnut pettyä! Erittäin hyvä ja raikas riesling. Sopivasti makeutta. Ostan varmasti toistekin!

Solo Passione

Todella hedelmäisen makuinen italialainen punaviini. Maku oli tarpeeksi ryhdikäs punaisen lihan kanssa. Ja yllätti muutenkin, koska Alkon valikoimasta löytyvät italialaiset viinit eivät aikaisemmin ole hurranneet hyvällä laadulla. Tai ehkä aikoinaan tuli vastaan vahingossa useampi huonompi vaihtoehto ja sen takia tulee italiaset nykyään ohitettua automaattisesti. Tämä yksilö kuitenkin oli niin hyvä, että en pistäisi pahakseni vaikka tällainen pullo eksyisi uudestaankin meidän pöytään. Kyseessä kuitenkin tuliaispullo, joten hinta-laatusuhdetta en osaa arvioida.

Jouluoluet testissä

Sopivasti joulun jälkeen voi listailla muutamat kausioluet paremmuusjärjestykseen. Kaupan ja Alkon hyllyiltä tarttui neljä vaihtoehtoa. Kaksi kotimaista ja kaksi jenkkiolutta.

Ensimmäisenä sai kunnian avata testin perustuttu Sinebrychoffin Jouluolut (4,6 %). En muistanutkaan miten mauton olut loppuen lopuksi se onkaan. Ei huono, mutta ei erityisen hyväkään.

Toisena korkkasin Samuel Adams Winter Lagerin (5,5 %). Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Tai hörpyllä tässä tapauksessa. Erinomainen olut. Jopa parempi kuin heidän perus Boston Lager.

Kolmantena sihahti porilainen Mufloni Huurupukki (4,5 %). Jossain määrin oli pettymys. Maku oli kyllä ryhdikäs, vaan ei täysin omien nystyröiden mukainen.

Viimeisimpänä korkkasin porukan vahvimman kaverin. Criminally Bad Elf (10,5 %) oli lupausten mukaisesti vahvaa kuin mikä. Barleywine-Style Ale Massachusettsista oli ehkä vähän liiankin tiukkaa tonttua. Kenties kaupassa myytävä miedompi versio olisi parempi? Ei kuitenkaan huono olut.

Siispä on yhteenvedon aika. Voittajaksi nousi ylivoimaisesti Samuel Adams. Hopeasijaa oli vaikeampaa valita, mutta annan sen kuitenkin Criminally Bad Elfille. Pronssia saa Beer Huntersin Huurupukki ja peränpitäjäksi jäi Sinebrychoffin Jouluolut.

Raimat Abadia

Laatikkopunaviiniä lähdettiin Alkosta etsimään. Siellä hyllyn edessä seisoessamme sattui silmään tilausvalikoima lappu. Ja koska kyseisiä laatikoita hyllyssä oli enää yksi, se piti tietenkin pelastaa meidän mukaan. Hintaa laatikolla oli 29,90€.

Punaviinin maku oli oikein mukavan täyteläinen. Siinä oli pehmeä ja pitkä jälkimaku, mikä toimi niin ruoan kanssa kuin ilmankin. Jos tilaisuus tulee niin voisin ostaa uudestaankin.